Äänentoistolaitteiden periaatteita

Käytämme tilaisuuksissamme laadukkaita kokonaisuuksia, joiden avulla haluamme tarjota laulajille, ja kuuntelijoille hyvän soundimaailman. Paljon kuulee keikalla sanottavan esimerkiksi, että miksaa poika hyvin, tai tee musta sen artistin kuuloinen (Sisäpiirin paljastuksena sanottakoon että vielä ei ole kehitetty sellaista konetta jolla saisimme laulajan kuulostamaan vaikka Paula Koivuniemeltä, tai Elvikseltä). Mikserin ja hyvien kaiuttimien (kiitos, Pera) avulla saadaan kuitenkin perusta kuntoon, millä tarkoitamme sitä että laadukkaalla kokoonpanolla laulajan ääni ja taustamusiikki vääristyvät mahdollisimman vähän (toisin ilmaistuna: toistokäyrä on lähes suora koko ihmiskorvan kuuloalueella), jolloin laulajan ja kuulijoiden ei tarvitse sulkea korviaan vaikka musiikki pauhaisi vähän kovemmalla volyymillä. Varsinkin liiallisesti korostuva diskantti (korkeat äänet) aiheuttaa tilanteita, jossa korvia rupeaa kuumottamaan, vaikkei kovaa soitettaisikaan (kuvittele vaikka vierekkäin bassokitara ja huilu: yhtä suurella voimakkuudella soitettaessa huilun ääni kuulostaa paljon voimakkaammalta). Seuraavaksi huomio kiinnittyy mikrofoneihin. Niissä on oikeasti paljon eroja, jotka aiheuttavat sekä juontajalle että laulajalle harmaita hiuksia jos käytössä on kapistus joka leikkaa äänestä jotain pois (kuvittele katsovasi televisiosta ohjelmaa josta näet vain reunat, ja kuvaruudun keskiosa on musta). Mikrofonin suhteen luotamme alan ammattilaisiin ja omiin korviimme; kun tätä työtä tekee elantonsa eteen, ei sitä mielellään tee huonoilla laitteilla. Eivät ne taksikuskitkaan tee työtään Ladalla, enkä usko asiakkaidenkaan sen kyytiin istuvan...